YVAKO - Ympäristövaikutusten arvioinnin koulutus- ja osaamisportaali

YVA:n historiasta lyhyesti

Ympäristöpoliittisena ohjauskeinona YVA on peräisin Yhdysvalloista. Siellä YVA:a koskeva keskeisin säädös National Environmental Policy Act (NEPA) tuli voimaan vuonna 1970. NEPA:lla pyrittiin vastaamaan kokonaisvaltaisesti ympäristöongelmiin ja sovittamaan yhteen taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia intressejä. Säädökseen sisältyi myös julistus ympäristöpolitiikasta, jolla halutaan turvata paitsi nykyisten myös tulevien sukupolvien tarpeet. Lakia onkin pidetty aikaansa edellä olleena ympäristölakina, jolla pyrittiin vastaamaan kestävän kehityksen haasteeseen jo ennen kuin kestävästä kehityksestä tuli maailmanlaajuinen poliittinen käsite.

Yhdysvaltojen YVA-järjestelmä tuli nopeasti tunnetuksi ympäri maailmaa ja ympäristövaikutusten arviointiprosessi otettiin verrattain pian käyttöön useissa muissa maissa, kuten Kanadassa 1973, Uudessa-Seelannissa 1974, Kolumbiassa 1974, Länsi-Saksassa 1976 ja Ranskassa 1976. Euroopan yhteisön ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskeva direktiivi (85/337/ETY) annettiin 1980-luvun puolivälissä ja määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallisia lainsäädäntöjä umpeutui 1988.

Suomessa YVA-menettelyä ja sen käyttöönoton tarvetta tarkasteltiin jo vuonna 1982 julkaistussa komiteanmietinnössä. Mietinnön laatinut työryhmä kannatti arviointimenettelyn laaja-mittaista hyödyntämistä ja sen mukaan YVA olisi ulotettava kattamaan eri suunnittelu- ja päätöksentekotasot säädösehdotusten laadinnasta hankesuunnitteluun. YVA-lainsäädännön laatimista ei kuitenkaan aloitettu ennen kuin 1990-luvulla, jolloin myös paine Suomen ulkopuolelta alkoi edellyttää lakisääteistä YVA:a Suomeen. Erityisesti painetta aiheuttivat Suomen aktivoituminen Euroopan yhdentymiskehityksessä ja lähestyvä EU-jäsenyys. Suomen YVA-laki astui voimaan 1994.

Ennen YVA-lakiakin Suomessa oli selvitetty eri toimien ympäristövaikutuksia sektorikohtaisissa lupamenettelyissä, mutta niissä keskityttiin yleensä vain joihinkin ympäristön osa-alueisiin eikä niissä tarkasteltu hankkeen toteuttamisvaihtoehtoja. YVA-menettelyn käyttöönotto oli merkittävää etenkin hankkeiden vaikutusten kokonaisvaltaisen ja riittävän varhaisen arvioimisen kannalta, mutta myös eri osapuolten ennakollisten osallistumismahdollisuuksien kannalta. Lainsäädännöllisesti Suomessa otettiin käyttöön kaksivaiheinen YVA-menettely, jonka voidaan katsoa edustavan vuorovaikutteista suunnittelutapaa ja joka mahdollistaa laajan osallistumisen suunnitteluun – kansalaisten tiedonsaannin ja osallistumisen lisääminen kirjattiin lain tavoitesäännökseen.

Neljänkymmenen vuoden aikana YVA on vakiinnuttanut paikkansa ympäristöpoliittisten ohjauskeinojen joukossa ja lakisääteisenä menettelynä se on otettu käyttöön yli sadassa maassa. Vaikka eri maiden YVA-järjestelmät eroavat yksityiskohdiltaan, YVA:n periaatteet ja pyrkimykset ovat yleispiirteiltään samat kaikkialla.

lentokone.JPG